Hiljaisen viikon keskiviikko 4.4.2023  Romppala, Jari Kainulainen

Pilatus kysyi: mikä on totuus? Eipä voisi olla sen ajankohtaisempaa kysymystä.

Kysymys on ajankohtainen, koska elämme niin sanottua totuuden jälkeistä aikaa. Tällä tarkoitetaan kulttuuria, jossa vedotaan tunteisiin, ja omaa ajatusta pidetään tärkeämpänä kuin argumentein todistettua paikkaansa pitävyyttä. Lisäksi suoranaisia valheita saatetaan esittää totuutena.

Näinhän on tehty koko maailmanhistorian ajan. Jos katsottaisiin tarkemmin vaikka viimeistä sataa vuotta. Adolf Hitler totesi, että mitä suurempi valhe, niin sitä helpommin kansan saa uskomaan sen. Itäisessä naapurissa Stalin ja kommunistinen puolue opettivat kansalleen hengissä pysymisen jalon taidon: totuus on sitä mitä hallitsija sanoo. Venäjän kansa oppi olemaan ajattelematta, tai ainakin visusti vaikenemaan, jos on jostakin eri mieltä hallitsijan kanssa. Kansa sai lukea totuuden päivälehdestä nimeltä Pravda, totuus. Nyt on kommunismi romahtanut miltei kaikkialla maailmassa, mutta diktaattorien raudanlujissa käsissä on edelleen tänäkin päivänä se niin sanottu totuus, josta poikkeaminen merkitsee ankaraa rangaistusta, usein kuolemaa. Stalinin ja talvisodan tilalle on tullut Putin ja hänen järjetön hyökkäyksensä Ukrainaan, jota ei saa edes kutsua sodaksi.

Toinen esimerkki on USA:sta. Donald Trump onnistui pääsemään presidentiksi massiivisen somekampanjan avulla. Lanseerattiin uusi käsite: vaihtoehtoinen totuus. Se tarkoittaa, että puolueeton media julistettiin valeuutisten välittäjäksi, faktojen tarkistaminen julistettiin noitavainoksi. Edelleenkin Trump yrittää presidentiksi hyödyntämällä sosiaalista mediaa, mikä tahansa julkisuus on hänen vaalikampanjansa kannalta hyvää julkisuutta. Miljoonat uskolliset kannattajat uskovat hänen joka sanaansa, sillä sosiaalisen median perusominaisuuksiin kuuluvat algoritmit, jotka nostavat näkyviin vain sellaisia kannanottoja, jotka tukevat aikaisemmin omaksuttuja näkemyksiä.

Jeesus sai tuomionsa korkeimmalta oikeudelta. Vielä senkin yläpuolella on Jumala. Vai onko se demokratiassa kansa? Vaalit Suomessakin on juuri käyty. Kansa on puhunut, ja pulinat pois. Kuitenkin on syytä tutkia, mitä vaaleissa oikein tapahtui. Sosiaalinen media altisti juuri samalle ongelmalle kuin USAssa, algoritmit nostavat esille vain yhdenlaisia mielipiteitä. Äänestyspäätös tehtiin usein sen varassa, mitä vaalitoreilla julistettiin, ilman faktan tarkistusta, täysin tunteiden vallassa.

Kansainvälisen ilmastopaneelin tutkijat nostivat runsaasti esille vaalikampanjoiden vääriksi todettuja väittämiä ilmaston tilasta, metsien suojelusta, metsän hidastuvasta kasvusta, liian nuorena toteutetuista hakkuista ja suometsien avohakkuista. Hiilinielut pienenevät pienenemistään, lajikato kiihtyy, ilmaston lämpenemistä on entistäkin vaikeampi pysäyttää. Bensan hinta pitäisi kuulemma saada alas, vaikka oikea kysymys olisi, miten liikkumisen kustannuksia ja ympäristövaikutuksia saataisiin pienennettyä vaikkapa biokaasun ja sähkön avulla. Toivottavasti dieselveron poistamisen kylkiäisiksi saataisiin myös biokaasuauton käyttöveron poisto.

Mikä on totuus? Minä olen tie, totuus ja elämä, sanoi Jeesus. Totuus ei löydy kaurapuurosta, vaan vaikkapa seuraavasta tarkistuslistasta:

1. tarkista faktat

2. kohtaa tekojesi seuraukset

3. korjaa, minkä voit vielä korjata

4. pyydä edes anteeksi, jos on liian myöhäistä korjata

5. luota anteeksiantamuksen voimaan

6. usko ja toivo sateenkaaren lupaukseen: ihmisellä on mahdollisuus uuteen alkuun

Eli kirkon kielellä sanottuna: Kääntykää, uskokaa hyvä sanoma!

Lopullinen totus löytyy siitä ymmärryksestä, että ihminen on syntinen, ihminen erehtyy säännöllisen usein, ihminen tekee virheitä. Myös minä.

 Jeesus sanoi myös: totuus tekee teistä vapaita. Elä anteeksiantamuksesta, jonka Jeesus järjesteli meille ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan! Anteeksiantamuksen voit taas tänään kohdata Herramme pyhällä ehtoollisella, tervetuloa!

Hiljaisen viikon keskiviikko Selkie-Mönnin kappelilla 5.4.2023, Jari Kainulainen

Pilatuksen dilemma: pitäisikö tehdä se, mikä on oikein, vai se, mikä on velvollisuuteni?

Pilatuksesta on tullut tämän kertomuksen roisto. Hän tuomitsee kuolemaan Jeesuksen, joka on syytön, se käy selväksi jopa brutaaliin väkivaltaan hallintohommissaan tottuneelle virkamiehelle. Hänet on sidottu roomalaiseen oikeuteen: syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Ja tapausta mutkistaa vielä juutalaisten oma osittainen itsehallinto: uskonnollinen laki, jota hän ei ymmärrä, ja tosi mielellään hän jättäisi hankalan tapauksen juutalaisten omaksi asiaksi, johon ei kannata sotkea käsiään. Mutta laki saattaa hänet vaikeaan välikäteen: kuolemantuomio on hänen käskyvallassaan, hänen on pakko tehdä asiassa päätös. Hänen oikeudenmukaisuuden tajunsa painostaa häntä vapauttamaan syyttömän, mutta sellaisesta päätöksestä seuraisi levottomuuksia, ja hänen oma asemansa ja jopa henkensä saattaa olla uhattuna, jos kansanjoukko tekisi valituksen keisarille.

Pitäisikö tehdä se, mikä on oikein, vai se, mikä on velvollisuuteni, ja välttämättömyys?

Pilatus esitetään tässä heikkona hallitsijana, jota voidaan painostaa. Lopulta hän suostuu kansanjoukkojen painostukseen, vapauttaa Barabbaksen ja tuomitsee kuolemaan juutalaisten kuninkaan. Itsepä valitsitte, sanoo Pilatus, ja pesee kätensä.

Onko Pilatus siis tarinan roisto? Onko hiljaisen viikon tarinan toinen roisto Juudas Iskariot, joka kavalsi Jeesuksen? Meillä on ollut nyt kaksi tuhatta vuotta aikaa pohtia, kuka on roisto, ja kuka ei. Mitä mieltä sinä olet?

Roomalaisen oikeuden periaatteiden mukaan annamme ensin puolustukselle puheenvuoron.

Elokuvassa Kristuksen viimeinen kiusaus pohditaan ennen kaikkea Juudaksen motiiveita uudesta näkökulmasta. Entäpä jos Juudas on sijaiskärsijä, jonka Jeesus itse asiassa käski pettää itsensä, jotta Jumalan ihmeellinen pelastussuunnitelma voisi toteutua. Elokuvan juoni perustuu ajatusleikkiin: entäpä jos Jeesus ei olisikaan kärsinyt ristinkuolemaa, entäpä jos hän olisi mennyt tavalliseen tapaan naimisiin, saanut lapsia, tehnyt talonrakentajan töitä, ja kuollut vanhana miehenä luonnollisen kuoleman?

Ei olisi kristinuskoa. Ei olisi sovitusoppia. Ei olisi kristillistä pääsiäistä. Olisi vain juutalaisuus Mooseksen lakineen, ja olisi hyvin epätodennäköistä, että se olisi kristinuskon tapaan yksi maailman suurimmista uskonnoista. Maailmamme olisi hyvin toisenlainen. Maailmastamme puuttuisi kokonaan ajatus siitä, että Jumala tuli ihmiseksi rakkauden tähden, hän suostui kärsimykseen ja kuolemaan sovittaakseen vanhurskaan Jumalan ja syntisen ihmisen välissä olevan valtavan ristiriidan. Armollisen Jumalan ajatus olisi todella paljon ohuempi, vaikka ajatus toki tunnetaan myös juutalaisuudessa ja islamissa. Mutta ilman kristinuskon vaikutusta maailmamme olisi varmasti vielä nykyistäkin armottomampi paikka, jossa vahvat jyräävät heikot.

Jeesuksen oli kerta kaikkiaan pakko kuolla ristinkuolema. Juudas ja Pilatus olivat tässä toteuttamassa Jumalan tahtoa. Jälkikäteen kristityt ovat suuren suuttumuksen vallassa olleet langettamassa sekä Juudakselle että Pilatukselle helvetin tuskallisimpia liekkejä.  Ovatko he vastuullisia teoistaan, vai ovatko he suuren välttämättömyyden uhreja, onko heidän vääriä tekojaan pidettävä Jumalan välikappaleena ja heitä sijaiskärsijöinä, melkein itsekin Kristus-hahmoina?

Mitä mieltä sinä nyt olet, puolustuksen puheenvuoron jälkeen?

Nykyaikanakin moni joutuu saman ongelman eteen. Pitäisikö tehdä se, mikä on oikein, vai se mikä on järkevää tai välttämätöntä?

Sodankäynnin säännöt on määritelty Nürnbergin oikeudenkäynnissä toisen maailmansodan jälkeen. Sotilas ei voi vedota pelkästään siihen, että hän vain noudatti käskyjä. Siviileiden tai vastapuolen antautuneiden sotilaiden tappamisesta sotilaskin joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen, eli sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Vastuusta ei vapauta edes tietoisuus siitä, että käskyn noudattamatta jättäminen saattaa merkitä oman hengen menetystä. Noudattaako siis sotilas käskyä, joka sotii selvästi yleisesti hyväksyttyjä sodankäynnin sääntöjä vastaan? Harva uskaltaa kieltäytyä noudattamasta käskyä, mutta näin pitäisi tehdä.

Asianajajan ammatti saattaa altistaa kyseenalaiselle moraalille. Asianajaja on velvollinen ajamaan asiakkaansa etua, siinäkin tapauksessa, että hän tietäisi asiakkaansa olevan syyllinen. Paholaisellakin on oikeus saada äänensä kuuluviin. Tuomarin ja valamiesten tehtävä on tehdä päätös, joka perustuu sekä syyttäjän että puolustuksen esittämiin näkökulmiin. Näytön punnitseminen on oikeudenkäynnin perusajatus, oikeuslaitos ei ole aina erehtymätön, mutta epätäydellisessä maailmassa on tyydyttävä siihen, että syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan, eikä syytetyn syyllisyydestä jää perusteltua epäilyä. Oikeusmurhat nakertavat yhteiskuntamme perustaa, mutta niitäkin tapahtuu. Parhaamme yritämme kuitenkin.

Virkamies tekee päätöksensä lain mukaan, jonka on säätänyt eduskunta. Yksittäisessä tapauksessa hän tekee päätöksensä virkavastuulla. Joskus laki ja oikeudentaju saattavat ohjata päätöstä eri suuntiin. Virkamies on vastuussa siitä, että hänen päätöksensä on lain mukainen. Muuten hän syyllistyy virkavirheeseen. Mutta sitäkin on nähty, että virkamies valitsee mieluummin virkavirheen, kuin omantunnon vastaisen päätöksen. Tähän perustuu Raamatun ajatus siitä, että enemmän on toteltava Jumalaa kuin ihmistä. Lain tulkinnat ovat usein kiemuraisia. Tavallisella ihmisellä on aina oikeus tehdä omatuntonsa mukaan, mutta silloin on oltava valmis kantamaan tekojensa seuraukset lain edessä. Jos lakia ei noudateta siksi, että haetaan§ vain omaa etua, ollaan täysin kestämättömällä tiellä.

Lakia on pääsääntöisesti aina noudatettava. Muuten yhteiskunta ajautuu anarkismiin. Yhdessä sovittuja pelisääntöjä tarvitaan, sillä yksittäisen ihmisen omatunto saattaa olla joskus väärässä. Lainkuuliaisuus turvaa myös jokapäiväistä elämää. Aina ei jaksaisi pysähtyä STOP-merkin kohdalla tai noudattaa jalankulkijan liikennevaloja, kun muita ihmisiä ei näy eikä varsinkaan poliisia. Mutta suomalainen hyvin korkea lain noudattamisen mentaliteetti tekee kuitenkin liikenteestämme paljon turvallisempaa kuin monessa muussa maassa.

Mutta voiko tavallinen ihminen vielä nykypäivänä törmätä Pilatuksen dilemmaan? Pitäisikö olla valmius tehdä väärin, jos sillä voisi estää vielä suuremman vääryyden?

En minä vaan tiedä. Mutta olisi hyvä, jos sinun ei tarvitse tehdä päätöstä yksin, vaan voit tapauskohtaisesti pohtia asiaa jonkun muun kanssa. Rukous voi auttaa.

Iskelmämessu 16.4.2023

Miten määriteltäisiin hengellinen laulu? Yksi mahdollisuus on edellyttää, että hengellisessä laulussa pitää vilahdella  sanoja Jumala, Jeesus ja Taivaan Isä  tai läheisesti näihin liittyviä sanoja. Toinen mahdollisuus on sanoa, että laulu on hengellinen, kun se käsittelee kristinuskon keskeisiä teemoja: taivaskaipuuta, syntien anteeksiantamusta, uuden alun mahdollisuutta, rakkautta eri muodoissaan, toivoa, uutta elämää Kristuksessa.

Iskelmämusiikin voi sanoa syntyneen Saksassa 1800-luvun lopulla: Schlager. Sen synonyyminä on joskus kaytetty modernimpaa sana hitti. Iskelmä iskee kuin tuhat volttia, jää helposti mieleen, jää usein soimaan korvamatona pitkäksi ajaksi pään sisälle. Sävelmän pitää olla tarttuva, mutta kunnon iskelmä vaatii myös sen, että sillä on myös jotakin sanottavaa, sanat eivät ole vain pakollista täytettä, vaan sanoma koskettaa ja tarttuu myös.

Suomeen iskelmä tuli ryminällä sodan aikaan ja sen jälkeen. 1960-1970 lukuun saakka eroteltiin tarkkaan maallinen musiikki ja hengellinen musiikki toisistaan, mutta sitten musiikkityylit alkoivat sekoittua. Alettiin puhua gospelmusiikista, jolla Suomessa tarkoitettiin hengellistä nuorisomusiikkia, joka sai vaikutteita amerikan mustasta gospelista ja kansanmusiikista ja iskelmästä. Rytmimusiikki tuli vauhdilla myös niin sanottuun hengelliseen musiikkiin. Saksalainen Kiitos kun tähän päivään asti sekoitti pakan. Iskelmä, tai siis kirkon kielellä gospel, valloitti kirkon.

Sodan jälkeen myös maallinen iskelmämusiikki muuttui. Alettiin puhua taivaskaipuusta (Satumaa-tango), rakkaudesta, jonka kohdetta ei enää sanota ihan suoraan, vaan laulu antaa tilaa erilaisille tulkinnoille (Anna mulle tähtitaivas). Niin, lauletaanko siinä kumppanista, jolta toivotaan uutta suuntaa elämälle, vai Jeesuksesta, kumpikin tulkinta on mahdollinen. Sama toimii myös toiseen suuntaan. Jaakko Löytty laulaa: En kuvitellutkaan, että korkeen vuoren, pystyisin mä uskollani siirtämään. Mutta sitä tiennyt en, etten tulis toimeen ilman sinun rakkauttas päivääkään. Suurin osa kuulijoista yhdistää laulun Jumalan rakkauteen. Jaakko itse on jossakin kirjoituksessaan sanonut, että siinä hän itse asiassa laulaa vaimostaan Kaijasta.

Biisintekijä Mariska kertoo, ettei hänen lauluaan Mestaripiirros hyväksytty koululaisten laulukirjaan, koska opetushallituksen virkamiesten mukaan biisi voitaisiin hyvinkin yhdistää uskontoon. Kritiikkiin Mariska vastaa: Monen isosti menestyneen poppibiisin tekstit sisältävät jotain sakraalia. Olen ollut huomaavinani, että ihmisillä on pyhän nälkä. Kun taivaallisesta on tullut tabu koulussa ja yleisessä keskustelussa, niin biisinkirjoittajat sentään rohkenevat vielä pyrähdellä pyhän mailla. Säälittää ajatella tulevia junnuvainioita ja vexisalmisia, joilta opetushallitus on parhaimpana kasvuaikana, biisinikkareiden kouluvuosina, kieltänyt kosketuksen muuhun kuin maalliseen. Siis Neukku-mallin mukaisesti ilman jumalaa, kohti hemmetinmoista henkistä ja hengellistä köyhyyttä – koska opetushallitus on linjannut niin.

Juice Leskinen on biisinkirjoittaja, jonka lauluista saataisiin helposti kasaan ihan oma iskelmämessunsa, pitäisiköhän aiheeseen palata myöhemmin? Hänen biisejään ovat esimerkiksi Ekumeeninen jenkka, jossa pastori innostuu mm. tämän päivän evankeliumista ja saarnaa Jeesuksen ihmetoimista, jättisuuresta kalastussaaliista ja veden muuttamisesta viiniksi, ja aiheuttaa sellaisen ryntäyksen kirkkoon, että siitä säikähtynyt piispa ja itse Jahve laittavat kansanvillitsemiselle pisteen. Sakaristoissa oli pastori mustissa listoissa, ja kun sekään ei auttanut, niin pastori tukehtui öylättiin, ja kohtapa kirstua höylättiin.

Juicen uskonnollissävytteisille biiseille on ominaista instituutioiden ja virkamiesmäisyyden vastaisuus, mutta suuri ymmärrys Jeesuksen radikaalille sanomalle: muuttakaa mielenne ja kääntykää, turha kirkon on kätkeä kilpeen pää, evankeliumi vois olla hilpeempää. Monessa kappalessaan Juice sanoo asioita niin kärkevästi, että monet tulkitsevat sen jumalanpilkaksi. Juice vastaa: Voiko Jumalaa pilkata? Pilkkaanko Jumalaa, helposti pilaantuvaa, pilkkaanko Jumalaa, vai Jumalan kuvaa? Juice tulkitsee myös sakramentteja uusiksi verratessaan rakastelua vaimon kanssa ehtoollisenviettoon kappalessaan Pyhä toimitus. Vähemmästäkin monet suuttuivat.

Silti Juice järjesti lapselleen ristiäiset, ja piti niissä myös isän puheen. Puheen jälkeen pappi tokaisi: nythän minun ei tarvitse enää pitää ristiäispuhetta, kun isäntä jo tyhjensi pajatson.

Iskelmän tunnusmerkkejä sisältäviä kappaleita on myös päässyt virsikirjaan: Nousta sain aamuun. On helppoa mennä sisään kappaleeseen lukien samalla päivän evankeliumia, jossa Jeesus paistaa kalaa opetuslasten kanssa ylösnousemuksen ihmeellisessä aamussa. Mielettömän rankka hiljainen viikko Getsemanen puutarhassa ja Golgatalla saa myös tuoreen tulkinnan Kari Tapion laulussa Myrskyn jälkeen. Laulajan alkoholiongelma muuntuu pääsiäiskirkon yhteydessä toivon ja voiton merkiksi, pitkä taistelu on voitettu, Jeesus elää, minäkin elän.

Satumaa-tangossa taivaskaipuu sanoitetaan tavalliselle ihmiselle ymmärrettävällä tavalla, tosin hieman kliseisillä sanankäänteillä joskus. Aava meri, sen toisella puolella on Satumaa. Satumaa ei kuitenkaan ole laulunkaan mukaan satua, vaan se on olemassa. Sinne päästään niin kuin muuttolintu, kun kuolemamme jälkeen emme enää ole vailla siipiä. Surun pyyhit silmistäni pois. Väliaikaista kaikki on vaan.

Iskelmä ja hengellinen laulu etsivät koko ajan uusia tuoreita sanoja toivon ja kaipuun sanoittamiseen. Se ei ole dogmatiikkaa, opinkappaleiden ulkoa opettelua. Se on uutta tulkintaa, jossa ihmisen omat kokemukset ja ymmärrys kohtaavat aidolla tavalla vanhan sanoman, evankeliumin. Puhu sanoilla, jotka kuulen. Puhu ymmärrettävällä tavalla. Tai kun en todellakaan voi ymmärtää kaikkea, anna edes vähän, ymmärrystä ja rakkautta. Tee minusta uusi ihminen, jolla on sitkeä sydän joka lyö. Tee minusta sellainen, kun oikeasti olen. Minusta voi tulla Herran työrukkanen, ja ei se jouda naulaan, Henki antaa rohkeuden.

Lopuksi luotetaan yhteishengen voimaan, Pyhän Hengen voimaan. Kun on toisessa kädessä Jumala, ja toisessa olet sinä. Niin me voimme yhdessä oppia elämään ihmisinä. Käymme yhdessä vain.