Älä pelkää

 

Sota Ukrainassa on järkyttänyt perusturvallisuuttamme. Muistamme rukouksissamme Ukrainan kansaa. Pakolaiset ja sodan keskelle jääneet siviilit tarvitsevat pikaista hätäapua. Ukrainan armeija tarvitsee myös aseapua pystyäkseen puolustautumaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan, joka ei epäröi hyökätä myös siviilikohteisiin.

On hyvä silti pitää mielessä, että Venäjän kansa ei ole sotaan syyllinen. Syyllisiä ovat johtajat, jotka johtavat kansaa harhaan. Venäjällä ei ole kansalaisoikeuksia, vapaata mediaa, opposition toimintamahdollisuuksia eikä mielipiteenvapautta. Suurin osa kansasta on valtion tiedotusvälineiden varassa, mutta lännen talouspakotteet ja niiden aiheuttamat toimeentulovaikeudet avaavat kyllä silmiä ajan mittaan. Ja siinä vaiheessa, kun venäläisissä suurkaupungeissa miljoonat (tai edes sadat tuhannet) kansalaiset kokoontuvat mielenosoituksiin sotaa vastaan, voi tilanne muuttua. Sitä toivomme, sitä rukoilemme.

Suomalaisillekin voi sodan seurauksena tulla ahdistava pelko. Suursodan puhkeamisen vaara on olemassa. Silti pelon valtaan ei saa jäädä. Mitä tavallinen ihminen voisi tehdä hallitakseen pelkoa?

Pelko ei poistu kieltämällä tosiasioita, laittamalla pää pensaaseen. Mutta jatkuva uutisten seuraaminen ja varsinkin tuntikausien viettäminen sosiaalisessa mediassa, jossa faktat eivät läheskään aina ole kohdallaan, saa pahimmillaan aikaan puristavan pelon, joka ei tosiaankaan hyödytä ketään. Pieni pelko, tai enemmänkin pahan päivän varalle varautuminen on sen sijaan hyödyllistä. Erilaiset turvallisuuskoulutukset, maanpuolustuskurssit ja ensiapukurssit ja puutarhakurssit ovat sellaista vaaraan varautumista, jolla on oikeasti vaikutusta. Puolustusvoimissa ja reservissä palvelevat miehet ja naiset valmistautuvat tarvittaessa pahimman varalle, mutta myös ilman asetta voi varautua mahdollisiin uhkiin ja niissä selviytymiseen. Omassa ruokakaapissa kannattaa pitää reilun kokoista varmuusvarastoa, jota pitäisi päivittää sitä mukaa, kun viimeinen käyttöpäivä lähestyy. Oletko miettinyt, miten tulisit toimeen, jos sähkön saanti lakkaisi tai vaikeutuisi? Miten silloin talo pysyisi lämpimänä? Mistä saisin hätätilassa vettä? Pärjäisinkö ilman bensiiniä?

Aurinkopaneelista ja akusta olisi sähkökatkon sattuessa paljon apua valaistuksessa ja muissa pienissä sähköntarpeissa, aggregaattikin voisi olla hyvä olemassa, jos siihen on bensaa.  Paristoja taskulamppuihin ja radioon pitäisi olla aina riittävästi varastossa, ja niiden päiväyksiä pitäisi myös seurata.

Mitä tavallinen ihminen voisi tehdä, ettei joutuisi ahdistavan ja lamauttavan pelon valtaan. Tässä joitakin vinkkejä:

Katso Kontiolahden srk youtube-video Pelosta vapautuminen https://youtu.be/TDqMcEU-ogA

Piispojen kannanotto ja rukous Ukrainan sodan johdosta löytyy täältä: https://evl.fi/etusivu

Tekeminen on aina paljon parempi tapa käsitellä asiaa kuin murehtiminen. Auta Ukrainan kansaa, lahjoita! Keräyksiä pakolaisten auttamiseksi järjestävät ainakin Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura, Sanansaattajat, Suomen ev.lut kansanlähetys ja Pipliaseura. Googlettamalla löydät helposti haluamasi avustusjärjestön sivut ja tilinumeron.

Virsien laulaminen tai lukeminen auttaa rukoilemaan, ja voi helpottaa omaa oloa, esim. 501, 515, 577, 587, 590, 600, 603, 918,928.

Raamatusta voit lukea esim. Psalmit 24; 31; 88:2-3,10; 91; Jer.29:11-14; Miika 4:1-4; Matteus 24; Johanneksen ilmestys 21:1-4

Rukoilkaamme: Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,                  
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Jari Kainulainen