Puhakat

Lähes samanaikaisesti kuin Kontiolahden itsenäinen seurakunta perustettiin, syntyi Anna Sofia Puhakka.


 

Minkä ikäisinä lapset kastettiin ja missä kaste (linkki-- kaste) toimitettiin tuohon aikaan?
Mikä on kasteen merkitys ja kummien tehtävä? Kenen sylissä lapsi on?

Anna Sofian syntymä oli odotettu tapahtuma, varsinkin kun ensimmäinen lapsi, poika, oli syntynyt kuolleena vuonna 1853. Anna Sofian vanhemmat olivat syntyperäisiä kontiolahtelaisia ja muuttivat (linkki -- Muuttotodistus) takaisin Kontiolahdelle v. 1860, jolloin Anders Puhakka valittiin tänne koulumestariksi.

Vanhemmat ostivat pian Iivanalan maatilan nykyisen kirkonkylän pohjoispäästä.

1. Iivanala
2. Lukkarin puustelli (per.1842)
3. Uusi, nykyinen, kirkko 1881
4. Kansakoulu 1890 (Nykyinen Seutuopisto)
5. Puhakan mäkitupa
6. Kunnantoimisto 1913 (Nykyinen sivistystoimen palvelukeskus)
7. Kirkon alapuolella ”kolmiossa” kauppoja, kahvila ja pankki 1900-1920-luvuilla
8. Veneenveistämö, myöhemmin Heiskala

Piirrokseen on helppo hahmottaa nykyinen alakoulu, yläkoulu ja lukio.
Mitkä rakennuksista ovat vielä jäljellä?
Mistä Suomen historian uudistuksista rakennukset kertovat?

”Sivistys on sielun ruoka, oppi ruummihin ravinto”
Seurakunnan tehtävä - kolmiyhteiseen Jumalaan uskovana yhteisönä - oli sakramenttien jakaminen ja kristillinen kasvatus, evankeliumin levittäminen sekä kristillinen palvelu. Seurakunnassa näin ollen edellytettiin, että sen jäsenet oppivat kristinopin keskeisiä totuuksia katekismuksesta lapsesta alkaen. Katekismuksesta pääsi parhaiten perille, jos osasi itse lukea. Taidot tarkastettiin esimerkiksi kinkereillä ja merkittiin kirkonkirjoihin (rippikirjoihin).





Kuka opetti Anna Sofiaa lukemaan?

Kansanopetus (linkki -- Kansanopetus)

Arvioi edellisen perusteella Anna Sofian lukutaito!

XX = erittäin hyvä
XY = hyvä
X = hyvä
Y = välttävä
/ = melko huono
. = huono
Numeroasteikko: 1-5

Keneltä Anna Sofia oppi ruotsin kielen?
Milloin Anna Sofia pääsi ripille? Mikä oli rippikoulun (linkki -- rippikoulu-historiikki) merkitys?

Ehtoollisella käynti merkittiin vuosittain rippikirjaan.

Jumalanpalvelus, ehtoollinen ja kirkkomatkat (Linkki - Jumalanpalvelukset-historiikki)

Kirkkoon kun kellot kutsuvat
Anders Puhakka toimi vv. 1869-1894 kirkkoväärtinä, kirkonisäntänä (kirkkoneuvoston jäsen) ja hoiti tässä tehtävässä kaikkea seurakunnan omaisuutta. Kun Puhakka valittiin uudelleen v. 1876 tehtäväänsä, kirkonkokous oli todennut hänet ”kaikin puolin rehelliseksi ja kirkkoraadin  mielestä hyvin tehtävänsä hoitaneeksi henkilöksi”. Työ oli vaativaa, ja siitä suostuttiin maksamaan palkkaakin. Itsenäisen kirkkoherrakunnan perustaminen toi palvelut lähemmäksi, mutta uusia velvoitteitakin. Puhakka osallistui suurten katovuosien jälkeen rakentamisen ruuhkavuosina mm. Isopappilan ja Pikkupappilan korjaamiseen ja uudisrakentamiseen. Yllättäen seurakunnan oli suunniteltua aikaisemmin rakennettava uusi kirkkokin. Kontiolahden vanha kirkko, joka sijaitsi hautausmaan vieressä, paloi juhannusta vasten yöllä 1879 kuin soihtu, ilmeisesti miesjoukon varomattoman tulenkäytön seurauksena.

Kirkonkokous ja kirkkoraati (linkki)
Maksut ja palkat (linkki)


Yrjö Ollilan tekemä jäljennös Richard Steniuksen maalauksesta (n. 1856). Pappila vanhan kirkon pohjoispuolella.


Anders Puhakka lahjoitti uutta kirkkoa varten Iivanalan maalta tontin. Iivanalan asukkailla oli näköalapaikka seurata, miten seurakuntalaiset toivat mäelle erilaisia rakennustarvikkeita ja miten taitavien käsityöläisten työn tuloksena kylän kauneimmalle paikalle kohosi kirkko. Se vihittiin juhlavasti käyttöönsä v.1881. Kirkonkellot kutsuivat silloin ja ovat kutsuneet sen jälkeen seurakuntalaisia jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle, jotka ovat seurakunnan toiminnan ydintilaisuuksia.


Iivanala ja kirkko pohjoisesta katsottuna.

Jumalanpalvelus ja kirkkomatkat
 


"Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme"
Varsinkin katovuosina ajan ihmiset olivat oppineet rukoilemaan "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme", mutta oivaltaneet myös tiedon ja oman yrittelijäisyyden merkityksen leivän hankinnassa. Anna Sofia lähetettiin Joensuun tyttökouluun. Sen käytyään hän myöhemmin toimi vv. 1877-78 Kontiolahden tyttökansakoulun opettajana.

Elokuussa 1882 Anna Sofia istui odottavin, jopa jännittynein mielin kirkossa. Hän tiesi odottaa, että siellä luettaisiin jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntalaisille tiedoksi postihallituksen kuulutus, että neiti Anna Puhakka oli määrätty hoitamaan Kontiolahden ensimmäistä postitoimipaikkaa, postiasemaa syyskuun 1.päivästä alkaen. Postiasema toimi Iivanalassa vuoteen 1895 ja "postiryökkynä", niin kuin Anna Sofiaa kutsuttiin, palveli kuntalaisia lähes joka päivä, sillä pitkämatkalaiset seurakuntalaiset hakivat ja toivat postiaan myös kirkkomatkoillaan.

Naisen asema

Iivanalan talossa riitti siis vilskettä ja elämää. Siellä asui ajan tapaan myös sukulaisia, mm. emännän sisar ja isännän äiti vuosikausia, välillä kasvattilapsikin. Rengit ja piiat, joita isäntäväki ohjasi toimissaan, pestattiin vuosittain.

Anna Sofian äiti Henrica Bernstén hoiti Iivanalan emännyyttä lähes 30 vuotta, hänen kuolemansa jälkeen (1893) emännyys lankesi tyttärelle. Kun Anna Sofia ei mennyt naimisiin eikä tilalle näin ollen tullut kotivävyä, Iivanala myytiin v. 1901. Iäkäs isä ja Anna Sofia ostivat pienemmän talon, mäkituvan kylän pohjoispäästä raitin varrelta.



Puhakan mäkitupa pihan puolelta katsottuna.


"Isän tyttö" Anna Sofia oli tottunut osallistumaan, edistämään yhteisön asioita. Mäkituvasta käsin hän hoiti asioita, joita pidettiin tuolloin naisille sopivina. Hänet valittiin yhä uudelleen kansakoulun johtokuntaan. Samoin hän osallistui seurakunnassa vapaaehtoistyöhön, ompeluseuran toimintaan, jolla kerättiin varoja lähetystyötä varten.



Pakanalähetysseura v.1908/1909. Aikalaisen merkinnän mukaan neiti Anna Puhakka vasemmalla paperi kädessään. Mitä asioita hän on saattanut merkitä paperiinsa naisväelle kerrottavaksi?
 


Yksin, mutta ei yksinäisenä


Neiti Puhakka, kuten kaikki häntä kutsuivat, asui keltaisessa talossaan isänsä kuoleman (v. 1910) jälkeen yksin, mutta ei aivan yksinäisenä. Hänellä oli naapureita. Kyläraitin toisella puolella, nykyisen kunnantoimiston tontilla, sijaitsi lukkarin puustelli. Siinä asui aluksi kanttori Kaarlo Johan Vallius perheineen, 1930-luvun taitteesta kanttori Konttinen.

Konttisen vielä elossa olevat lapset muistavat Anna Sofian jo hiukan kumarana, silloin hennonoloisena, ystävällisenä ihmisenä. He kertovat piipahtaneensa neiti Puhakan luona silloin tällöin. Tämä kuulusteli heiltä ruotsin läksyjä, tarjoili herkullisia leivonnaisiaan ja antoi tyttöjen leikkiä nukeillaan. Välillä lapset tekivät neidille pieniä kepposia, kun hän etsi karkuteille lähtenyttä kissaansa.

Neiti Puhakka hoiti itse kauan arki- ja raha-asiansa. 1930-luvun lopulla hän alkoi menettää muistiaan. Ystävällisten kyläläisten kerrotaan saatelleen kyläraitille eksynyttä Anna Sofiaa kotiin ja vieneen hänelle silloin tällöin lämpiäisleipiä. Myös seurakunnan diakonissa huolehti hänestä. Anna Sofialle määrättiin holhooja v. 1937. Anna Sofian talo irtaimistoineen myytiin ja saaduilla tuloilla maksettiin Anna Sofian laskut. Viimeiset kolme, neljä vuottaan Anna Sofia vietti kunnalliskodilla.

Neiti Puhakka eli monivaiheisen elämän kyläläisten kunnioittamana. Hän oli asunut lähellä kirkkoa ja kirkonkellojen soitto oli liittynyt läheisesti hänen elämäänsä. Hän oli kuullut ehtookellojen soivan lauantaisin, hän oli kuullut kellojen kutsuvan sunnuntaisin jumalanpalvelukseen. Juhannusyönä 1879 kellot olivat soineet hätäisinä kertoen kirkon palosta. Kellot olivat saatelleet hänen lähiomaisiaan viimeiselle matkalle. Anna Sofia Puhakalle kirkonkellot soivat viimeisen kerran tapaninpäivän jälkeisenä päivänä 1942, kun hänet siunattiin haudan lepoon vanhalle hautausmaalle sukuhautaan.

Hautajaiset (linkki hautajaiset)