Selkeän syksyn riemu ja suru

Runoilija Eino Leino kirjoittaa syksystä kauniisti Väinämöisen laulu –runossa:

Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.

Monille syksy on vuoden parasta aikaa. Ilman lämpötila on vielä miellyttävä ulkoiluun, marjastukseen ja sienestykseen. Syksyinen aurinkopäivä kutsuu hakeutumaan luontoon ja nauttimaan luonnon selkeydestä. Syksy on runon tavoin selkeä.

Ihminen kokee luonnostaan riemua luonnossa olleessaan. Verenpaine laskee, mielen murheet kaikkoavat ja stressi laukeaa. Pohjois-karjalainen ihminen löytää luonnon läheltä. Silmiähivelevä vaaramaisema, jylhä mäntykangas ja nyt jo ruskan väreissä ilotteleva koivikko ovat vertaansa vailla olevia luontokohteita. Elämme keskellä luontoparatiisia!

Myös syksyinen sadonkorjuu on ilon ja kiitoksen syy. Jokainen ymmärtää, että huono sato tai katovuosi on pettymys ja huolenaihe. Ruoka ei lopu kaupasta, mutta monille alkutuottajille se tarkoittaa epävarmuutta toimeentuloon. Lähiruoka, kotimaisuus ja koko maan omavaraistalous ovat arvoja, joita ei voi tuoda ulkoa. Kiitämme tänä syksynä Luojaamme hyvästä sadosta!

Ei suruja monta ihmislapselle suotu:
Yks sydämen suru,
elon huoli toinen
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru.
Ystävä pettää,
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.

Marraskuun pyhäinpäivä on surun aikaa. Monelle tämän vuoden pyhäinpäivä on ensimmäinen ilman omaa aviopuolisoa, rakasta sukulaista, omaa lasta tai läheistä ystävää.  Mennyt vuosi on ollut luopumisen aikaa.

Syksy voi kuitenkin olla myös lohduttavaa aikaa. Jumala opettaa meitä joka vuosi, että kuolema kuuluu tämän maailman kiertokulkuun. Elämä syntyy, se kukoistaa aikansa ja sitten se kuihtuu pois.

Psalminkirjoittaja puhuu tästä luonnon kiertokulusta myös:

Me katoamme kuin uni aamun tullen,

kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

joka vielä aamulla viheriöi

mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,

että saisimme viisaan sydämen. Ps. 90

Rukous

Me jäämme iloinemme ja suruinemme sinun käsiisi Jumala.

Paranna minut iloitsemaan, auta minua suremaan ja itkemään.

Luojani, anna minun jälleen kokea selkeän syksyn ilo.

 

 

Kuvataiteilija Juha Kuosmanen  Korkea aika -teos, Kontiolahden seurakuntakeskus, Pieni sali