Laulakaa!

Muistan hyvin piispallisen ohjeistuksen, kun kirkossa emme enää saaneet laulaa. Koronarajoitukset veivät moneksi aikaa laulun pois kirkoistamme ja yhteisistä tilaisuuksista.

Ajatus tuntui vieraalta. Koko ikäni laulaneena ajatus laulamisen vaarallisuudesta ei koskaan ollut edes käynyt mielessä. Laulun myötä virus tuntui leviävän tehokkaasti. Laulukielto oli siinä tilanteessa varmaan oikea ratkaisu.

Cantate, laulakaa ja soittakaa

Tänä keväänä koronarajoitukset ovat purkautuneet vauhdilla. Paluu arkeen on käynyt nopeasti. Kevään jumalanpalveluksien kirkollisissa aiheissa on vahva teema - Laulakaa, cantate! Jumalan luomilla lahjoillamme kiitämme ja palvelemme Jumalaa. Myös koko taivaan kerrotaan täyttyvän jo nyt laulusta ja soitosta. Laululla ylistämme ja kiitämme Jumalaa. Musiikki täyttää taivaan riemulla ja ilolla. Tätä kokonaisuutta ei ole vaikea ymmärtää. Onhan tavallistenkin juhliemme keskiössä musiikkiesitykset, soitto ja laulu. Musiikki kohottaa tunnelman ja koskettaa tunteitamme.

Laulakaa – kehoitus voisi toimia tänä kesänä muistutuksesta palata koronaa edeltävään aikaan. Kesäjuhlissa, kesäteattereissa, konfirmaatioissa ja kirkkojuhlissa saamme jälleen laulaa. On aika avata äänemme uudelleen. Musiikki tuo lohtua ja iloa näiden vuosien jälkeen. Etsiydytäänkin aktiivisesti musiikin äärelle.

Ilmaiskonsertti metsissä

Kamarikuoro Kaiskun kevätkonsertissa kuoro lauloi suomalais-ugrilaisia kesälauluja. Sukulaiskieltemme runoilijat ja säveltäjät ovat runoilleet ja säveltäneet paljon musiikkia ylistämään valoisaa, intensiivistä pohjolan kesäämme. Mika Piiparisen tunnettu kappale ”Oi katso mikä aamu” oli sykähdyttävää kuulla. Pia Perkiön sanat muistuttivat uuden aloittamisen aamusta. Joka aamu on uuden aloittamisen mahdollisuus elämässämme. Samalla mieleeni tulivat myös varhaiset kevät aamut metsissämme. Luonnon ilmaiskonsertit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Aamuinen metsä on niin täynnä lintujen laulua, että siitä ihan sydän pakahtuu. On siis aika mennä jo aamulla ilmaiskonserttiin ja nauttia upeasta  lintujen tuottamasta musiikista.

Laulu ja soitto kuvaavat Raamatussa iloa ja riemua. Jumalan ylistäminen ja kiittäminen saattavat luodun samalle aaltopituudelle Luojansa kanssa. Ja taivaassa kaikki saavat uuden kirkkaan lauluäänen. Uusin sävelin ja uusin äänin laulamme ylistystä kaikkein korkeimmalle. Tätä täyteyttä monissa lauluissa jo aavistellaan. Täällä virtemme on heikko ja vajavainen, mutta kerran yhdymme taivaalliseen kuoroon ja soittoyhtyeeseen, jossa ei iloa ja riemua puutu. Siitä saamme esimakua jo täällä maan päällä eläessämme.

Jukka Reinikainen

Kontiolahden kirkkoherra

 

 

 

 

 

 

 

 

Älä pelkää

 

Sota Ukrainassa on järkyttänyt perusturvallisuuttamme. Muistamme rukouksissamme Ukrainan kansaa. Pakolaiset ja sodan keskelle jääneet siviilit tarvitsevat pikaista hätäapua. Ukrainan armeija tarvitsee myös aseapua pystyäkseen puolustautumaan ylivoimaista hyökkääjää vastaan, joka ei epäröi hyökätä myös siviilikohteisiin.

On hyvä silti pitää mielessä, että Venäjän kansa ei ole sotaan syyllinen. Syyllisiä ovat johtajat, jotka johtavat kansaa harhaan. Venäjällä ei ole kansalaisoikeuksia, vapaata mediaa, opposition toimintamahdollisuuksia eikä mielipiteenvapautta. Suurin osa kansasta on valtion tiedutusvälineneiden varassa, mutta lännen talouspakotteet ja niiden aiheuttamat toimeentulovaikeudet avaavat kyllä silmiä ajan mittaan. Ja siinä vaiheessa, kun venäläisissä suurkaupungeissa miljoonat (tai edes sadat tuhannet) kansalaiset kokoontuvat mielenosoituksiin sotaa vastaan, voi tilanne muuttua. Sitä toivomme, sitä rukoilemme.

Suomalaisillekin voi sodan seurauksena tulla ahdistava pelko. Suursodan puhkeamisen vaara on olemassa. Silti pelon valtaan ei saa jäädä. Mitä tavallinen ihminen voisi tehdä hallitakseen pelkoa?

Pelko ei poistu kieltämällä tosiasioita, laitaamalla pää pensaaseen. Mutta jatkuva uutisten seuraaminen ja varsinkin tuntikausien viettäminen sosiaalisessa mediassa, jossa faktat eivät läheskään aina ole kohdallaan, saa pahimmillaan aikaan puristavan pelon, joka ei tosiaankaan hyödytä ketään. Pieni pelko, tai enemmänkin pahan päivän varalle varautuminen on sen sijaan hyödyllistä. Erilaiset turvallisuuskoulutukset, maanpuolustuskurssit ja ensiapukurssit ja puutarhakurssit ovat sellaista vaaraan varautumista, jolla on oikeasti vaikutusta . Puolustusvoimissa ja reservissä palvelevat miehet ja naiset valmistautuvat tarvittaessa pahimman varalle, mutta myös ilman asetta voi varautua mahdollisiin uhkiin ja niissä selviytymiseen. Omassa ruokakaapissa kannattaa pitää reilun kokoista varmuusvarastoa, jota pitäisi päivittää sitä mukaa, kun viimeinen käyttöpäivä lähestyy. Oletko miettinyt, miten tulisit toimeen, jos sähkön saanti lakkaisi tai vaikeutuisi? Miten silloin talo pysyisi lämpimänä? Mistä saisin hätätilassa vettä? Pärjäisinkö ilman bensiiniä?

Aurinkopaneelista ja akusta olisi sähkökatkon sattuessa paljon apua valaistuksessa ja muissa pienissä sähköntarpeissa, aggregaattikin voisi olla hyvä olemassa, jos siihen on bensaa.  Paristoja taskulamppuihin ja radioon pitäisi olla aina riittävästi varastossa, ja niiden päiväyksiä pitäisi myös seurata.

Mitä tavallinen ihminen voisi tehdä, ettei joutuisi ahdistavan ja lamauttavan pelon valtaan. Tässä joitakin vinkkejä:

Katso Kontiolahden srk youtube-video Pelosta vapautuminen https://youtu.be/TDqMcEU-ogA

Piispojen kannanotto ja rukous Ukrainan sodan johdosta löytyy täältä: https://evl.fi/etusivu

Tekeminen on aina paljon parempi tapa käsitellä asiaa kuin murehtiminen. Auta Ukrainan kansaa, lahjoita! Keräyksiä pakolaisten auttamiseksi järjestävät ainakin Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura, Sanansaattajat, Suomen ev.lut kansanlähetys ja Pipliaseura. Googlettamalla löydät helposti haluamasi avustusjärjestön sivut ja tilinumeron.

Virsien laulaminen tai lukeminen auttaa rukoilemaan, ja voi helpottaa omaa oloa, esim. 501, 515, 577, 587, 590, 600, 603, 918,928.

Raamatusta voit lukea esim. Psalmit 24; 31; 88:2-3,10; 91; Jer.29:11-14; Miika 4:1-4; Matteus 24; Johanneksen ilmestys 21:1-4

Rukoilkaamme: Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,                  
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

 

---

 

Jouluhartaus 21.12.2021

 

Tänä vuonna Kauneimmista joululauluista nousi uudeksi suosikikseni Kirkkaus yllä maan. Se on vanha ruotsalainen virsi, joka on heille yhtä tärkeä kuin meille suomalaisille Topeliuksen En etsi valtaa, loistoa.

Laulun alkusanat kuuluvat näin:

”Kirkkaus yllä maan,
kaukainen tähti,
viestinä Messiaan liikkeelle lähti.
Tähti se kutsuu näin,
ei pois, vaan kotiin päin!”

Ajatus siitä, että Betlehemin ylle syttynyt tähti kutsuu meitä kotiin, on minusta kaunis. Ensimmäisen jouluna tähti kutsui itämaan viisaat kumartumaan vastasyntynyttä maailman Vapahtajaa. Jeesus toi syntyessään valon tähän maailmaan. Karhealta vuoteeltaan käsin tuo pieni lapsi hallitsi maailmaa. Tänäkin jouluna hän syntyy sydämiimme, tuoden tullessaan rauhan ja rakkauden. Tuon seimen ääreltä löydämme kotimme, kaiken mitä tarvitsemme.

Jeesuksessa maailma sai valon, vastakohdaksi maailman pimeydelle. Jeesuksen valo valaisee mutta myös paljastaa. Jouluna me pysähdymme elämän tärkeiden asioiden äärelle. Se antaa meille myös mahdollisuuden pohtia elämäämme ja sitä, kuinka käytämme sen kallisarvoisen lahjan, joka meille on annettu. Mitkä ovat oikeasti tärkeitä asioita elämässämme? Mitä tarvitsemme mukaan lähtiessämme itse kulkemaan Vapahtajamme seimen äärelle? Mitä kannamme sydämessämme, kun kuljemme kotiin päin?

Valo myös vie meidät miettimään mitä voimme jättää taaksemme, mitä emme enää tarvitse?

Betlehemin tähti johtakoon sydäntemme kulkua tänäkin jouluna.

Rukoilemme.

 

Jeesus Kristus.

Kiitos, että synnyt tänäkin jouluna sydämiimme.

Lahjoita sydämiimme joulurauha.

Sytytä sydämiimme rakkaus.

Anna sydämiimme jouluilo.

Ylistys Sinulle, Kristus!

 

 

--------

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Selkeän syksyn riemu ja suru

Runoilija Eino Leino kirjoittaa syksystä kauniisti Väinämöisen laulu –runossa:

Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.

Monille syksy on vuoden parasta aikaa. Ilman lämpötila on vielä miellyttävä ulkoiluun, marjastukseen ja sienestykseen. Syksyinen aurinkopäivä kutsuu hakeutumaan luontoon ja nauttimaan luonnon selkeydestä. Syksy on runon tavoin selkeä.

Ihminen kokee luonnostaan riemua luonnossa olleessaan. Verenpaine laskee, mielen murheet kaikkoavat ja stressi laukeaa. Pohjois-karjalainen ihminen löytää luonnon läheltä. Silmiähivelevä vaaramaisema, jylhä mäntykangas ja nyt jo ruskan väreissä ilotteleva koivikko ovat vertaansa vailla olevia luontokohteita. Elämme keskellä luontoparatiisia!

Myös syksyinen sadonkorjuu on ilon ja kiitoksen syy. Jokainen ymmärtää, että huono sato tai katovuosi on pettymys ja huolenaihe. Ruoka ei lopu kaupasta, mutta monille alkutuottajille se tarkoittaa epävarmuutta toimeentuloon. Lähiruoka, kotimaisuus ja koko maan omavaraistalous ovat arvoja, joita ei voi tuoda ulkoa. Kiitämme tänä syksynä Luojaamme hyvästä sadosta!

Ei suruja monta ihmislapselle suotu:
Yks sydämen suru,
elon huoli toinen
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru.
Ystävä pettää,
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.

Marraskuun pyhäinpäivä on surun aikaa. Monelle tämän vuoden pyhäinpäivä on ensimmäinen ilman omaa aviopuolisoa, rakasta sukulaista, omaa lasta tai läheistä ystävää.  Mennyt vuosi on ollut luopumisen aikaa.

Syksy voi kuitenkin olla myös lohduttavaa aikaa. Jumala opettaa meitä joka vuosi, että kuolema kuuluu tämän maailman kiertokulkuun. Elämä syntyy, se kukoistaa aikansa ja sitten se kuihtuu pois.

Psalminkirjoittaja puhuu tästä luonnon kiertokulusta myös:

Me katoamme kuin uni aamun tullen,

kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

joka vielä aamulla viheriöi

mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,

että saisimme viisaan sydämen. Ps. 90

Rukous

Me jäämme iloinemme ja suruinemme sinun käsiisi Jumala.

Paranna minut iloitsemaan, auta minua suremaan ja itkemään.

Luojani, anna minun jälleen kokea selkeän syksyn ilo.

 

 

Kuvataiteilija Juha Kuosmanen  Korkea aika -teos, Kontiolahden seurakuntakeskus, Pieni sali