05.02.2017 | Anssi Törmälä, seurakuntapastori

"Anna minun nähdä kunniasi"

"Tänä päivänä Jumalan kunnia ja valo heijastuukin kirkkaimmin apua tarvitsevan, kärsivän lähimmäisen silmistä, joiden kaipaukseen laupeudesta ja avusta Jumala kutsuu meitä vastaamaan."

Tämä kirjoitus on tiivistelmä Kynttilänpäivän saarnastani 5.2.2017 Kontiolahden seurakuntatalolla Yhteisvastuukeräyksen alkaessa. Saarna on valmistettu Vanhan testamentin lukukappaleen pohjalta 2. Mooseksen kirjan 33. luvun jakeista 18-23.

”Anna minun nähdä kunniasi.”, vaatii Mooses. Tämä pyyntö tai suorastaan käsky Jumalalle on Moosekselta osoitus himosta saada lisää, enemmän. Jumala on juuri vastannut myönteisesti Moosekseen pyyntöön kulkea kansan mukana vaelluksella kohti luvattua maata. Tämä ei kuitenkaan riitä Moosekselle vaan haluaa enemmän, hän haluaa nähdä itsensä Jumalan. Mooseksen pyynnössä on selvästi yhtäläisyyttä syntiinlankeemuskertomuksen ja baabelin –tornin tarinaan.  Paratiisi Jumalan kedoilla ei riitä, rikas ja suuri kaupunki ei riitä. Näissä molemmissa ihminen haluaa tulla lähemmäksi Jumalaa tai suorastaan saada sen, mitä Jumala itse on eli tulla lähes Jumalaksi. Näissä molemmissa ihmiselle ei riitä se, mitä hänelle on annettu vaan hän haluaa yhä enemmän ja enemmän.

Tämä ”mikään ei riitä” –ajattelu, on kuva itsekeskeisyydestä ja ahneudesta. Se on kuva ylpeydestä ja kunnianhimosta. Tämä ajattelu ei ole tuntematonta ylenpalttisen kulutuksen ja nopea tahtisen menestymisen kulttuurin yhteiskunnassakaan. Eikö Mooseksen vaatimus ahneudessaan ole hyvin tuttu kuva yksittäisten ihmisten ja koko yhteiskunnan ajattelumallista. Olet rikas tai köyhä kaikki on aina sinulla liian vähän, haluat enemmän ja enemmän. Tämä "mikään ei riitä" -ajattelu on koko synti käsitteen ytimessä: himo saada enemmän ja enemmän, himo tulla joksikin enemmän, himo tulla Jumalaksi.

”Anna minun nähdä kunniasi” –vaatimus saakin kaikkeuden Luojalta tylyn vastaanoton: ”minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon”. Jumalalle ihminen ei voi esittää vaatimuksia, ei vaatia enempää. Olihan ihmiseltä kielletty hyvän ja pahan tiedon puun hedelmä, niin kuin ihminen ei saanut torniaan taivaaseen rakentaa. Jumalan vastaus sisältää ajatuksen siitä, että ”minä olen se, joka olen, älä kysy enempää!” Kuitenkin Jumalan vastaus ei ole niin tyly kuin miltä se suomen kielessä kuulostaa. Jumala on siis, ja Jumala tahtoo pysyä salattuna, mutta samalla hän osoittaa hyvyytensä ihmisten osaksi, Jumala armahtaa, osoittaa lämpimän säälinsä sateen ihmisen osaksi. Salaisella tavalla Jumala paljastaa kunniaansa armossaan, laupeudessaan.

”Anna minun nähdä kunniasi” –vaatimus saa Jumalalta myös toisen vastauksen: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Tässä paljastuu jotain syvää ja olennaista Jumalan olemuksesta. Ensinnäkin Jumala ei halua paljastaa itseään, koska se olisi ihmiselle tuhoksi, mutta toiseksi Jumala haluaa myös pysyä salattuna. Tätä valistuksen jälkeisen nykyihmisen on vaikea ymmärtää. On olemassa jotain tai ennemminkin jokin, joka kaikesta mahdistaan ja vallastaan huolimatta, ei halua tuota mahtiaan ja valtaansa julistaa. On olemassa jotain, joka ei ole määriteltävissä, ei mitattavissa, ei havaittavissa. On olemassa jotain, mikä on lähestyttävissä vain ihmettelyn, hiljaisuuden kautta. On olemassa jotain täysin salattua, mystistä.

”Anna minun nähdä kunniasi” –vaatimus kaikuu kuitenkin tähän salaisuuden selvittämisen kaipuuseen. Ja Jumala vastaa uudelleen vielä kolmannen kerran ikään kuin hiukan jo myöntyen: ”saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” Näin on tänä päivänäkin salattu ja mystinen, määrittelemätön ja ääretön aistittavissa luomakunnan kauneudessa. Pyhyys paljastuu hetkissä metsän huminassa, järven väreilyssä kuin revontulten loimutessakin. Luoja antaa ihmisen nähdä itsensä ikään kuin luomansa maailman kauneuden läpi, pieniin hetkiin sidotusti.

”Anna minun nähdä kunniasi” –vaatimukseen Jumala vastaa kuitenkin ihmiselle salatulla tavallaan lopulta täysin myöntävästi, ei vain selkäpuolen näyttämisenä. Moosesta täydemmin ja kasvoista kasvoihin Jumalan lopulta näki vanha Simeon. Pelastushistoria huipentui ikuisen ajalliseksi tulemiseen, Jumalan ihmiseksi syntymään. Viimein ihmiskunta sai nähdä Herran kunnian kasvoista kasvoihin, kunnian ja valon, joka pienen Jeesus –lapsen kasvoissa, loisti koko maailmalle.

Pohtiessa omaa suhdetta Jumalaan, voi muistaa ja yrittää ymmärtää, että Jeesus itse kärsi samoin kuin me olemme kärsineet ja sukupolvet ennen meitä. Salattu Jumala on näyttänyt kasvonsa ja kunniansa meille omassa ristissään, kärsimyksessään, sen salaperäisessä loisteessa. Tänä päivänä Jumalan kunnia ja valo heijastuukin kirkkaimmin apua tarvitsevan, kärsivän lähimmäisen silmistä, joiden kaipaukseen laupeudesta ja avusta Jumala kutsuu meitä vastaamaan.

Kommentit:

02.05.2017 20:53 | keijo
Jumalalle kaikki kunnia taas tänään ja siunas levitköön armon kanssa ja uusia sydämmiä löytäköön Jeesuksen ja pelastavan veren voima uuteen elämään armon kanssa ja tulkoon herätys Pohjolaan ja alkakoon tämä minusta , kiitos ja siunausta keijo södertälje

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)