09.09.2016 | Anneli Parkkonen

Leirielämää

Jokainen meistä on varmaan elämänsä jossakin vaiheessa ollut jollakin leirillä.

Leirin muistot säilyvät mielessä elämän loppuun asti.

Kontiolahden seurakunnassa tätä erinomaista leiriperinnettä ylläpitävät muun muassa meidän ihanat diakonit: Eija, Inka Ja Miia. He antavat kaikkensa leirin onnistumisen puolesta

Tänäkin kesänä leiririppikoulujen, lastenleirien ja nuorten leirien lisäksi on neljä erilaista leiriä: kehitysvammaisille, mielenterveyskuntoutujille, eläkeläisille ja päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjille (PAV). Leiripäiviä on näillä neljällä leirillä on 2-4 ja osallistujia n. 15-22 henkilöä/leiri. Leiriavustajia on tarpeen mukaan 3-9 henkilöä.

Eija, Inka ja Miia tekevät suuren työn ennen leirin alkua, suunnitteluvaiheessa. Suunnitteluvaiheeseen kuuluu muun muassa osallistujien ilmoitusten vastaanotto, leiriohjelman laadinta, materiaalien hankinta, leiriavustajien hankinta, vierailevien esiintyjien etsiminen ja leiriläisiin ennakkoon perehtyminen.

Yksi oleellinen asia leirin onnistumiselle ovat leiriavustajat, joita ilman leirin pito olisi mahdottomuus. Avustajat ovat kaikki vapaaehtoisia. Itse olin leiriavustajana tänä kesänä kahdella leirillä. Täytyy sanoa, että olen vasta aloittelija tällä saralla, sillä niin ammattitaitoista väkeä ovat leiriavustajat Kontiolahden seurakunnassa. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen, auttavat toinen toisiaan tarvittaessa. Itse kullekin on löytynyt tehtävät omalta osaamisalueeltaan ja kaikki tekevät rakkaudella tätä vapaaehtoista auttamistyötä. He ovat olleet kaikki jo monet kesät avustajina, mutta ottavat uudet vapaaehtoiset mukaan iloiten.

Leiriavustajat osallistuvat kaikkeen toimintaan mitä leirillä toteutetaan.Päivä alkoi itselläni kello 6.30, sillä halusin aamuisin pulahtaa ihanan virkistävään Höytiäiseen, seuralaisena Inka tai Anja K. Leiriläisillä päivä alkoi tunti myöhemmin. Päivällä oli pituutta, sillä avustajat pääsivät nukkumaan noin kello 23, leiriläiset tuntia aikaisemmin.

Leiripäivät kuluivat nopeasti. Päivä alkoi lipunnostolla: olimme kaikki ulkona puolikaaressa toivottamassa uutta päivää tervetulleeksi. Lipunnoston avustajana oli aina joku leiriläisistä. Sitten seurasi aamuhartaus ja jumppa, joka sai yön jäljiltä paikat vetreiksi. Oli keskusteluhetkiä, raamattutunteja, erilaisia leikkejä ja pelejä ulkona kuin sisälläkin. Nokipannukahvit ja itse paistetut letut nautittiin rannassa, makkaranpaistoa harrastettiin saunatuvalla. Saunassa käytiin sekä sisä- että rantasaunassa kunnon mukaan.

Mosaiikkipaloista rakennettiin pannunaluset, mikä onnistui kaikilta leiriläisiltä erinomaisesti. Voi sitä iloa, kun saatiin kaunista aikaan. Leirillä kävi myös vierailijoita, jotka toivat oman mausteensa leiriläisten elämään. Lähetysilta oli juhlahetki ja kasvohoidot kaikille leiriläisille saivat silmät loistamaan.

Akuutit terveysongelmat ratkesivat oivallisesti leirinaikana ja apuvälineitäkin vaihdettiin parempiin. Ateriat olivat maittavia ja emännät nauravaisia ja ystävällisiä

Päivät kuluivat nopeasti ja pian koitti viimeinen päivä. Olo oli jo haikea, sillä Hirvirannan leiri on monelle vuoden kohokohta ja edessä on jälleen vuoden mittainen odotus. Herää kysymys, onko tuttava leiriläinen enää ensi vuona mukana, sillä suurin osa leiriläisistä on iäkästä väkeä. Nyt kuitenkin saimme tarjota heille parastamme ilolla ja rakkaudella.

Leiri päättyi leirikirkkoon, ehtoolliseen ja lähtökahveihin.

Näkemisiin!

Anneli Parkkonen, leiriavustaja ja Kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja

Kommentit:

11.09.2016 18:14 | Eila Arveli
Anneli, oli ilo lukea kertomustasi leireistä. Leirit valmistellaan hyvin ja vapaaehtoisiakin on mukana auttamassa ja toimimassa. Kohtasin erään leirillä olleen jo iäkkäämmän ihmisen ja oli ilo kuulla, miten hän oli yhdessä aviopulisonsa kanssa nauttinut ja virkistynyt leirillä. Hyvää työtä seurakunnassa seurakuntalaisten parhaaksi!

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)