30.06.2016 | Ville Hassinen

Kesän elämän ääniä

Miten usein pysähdymmekään kuuntelemaan luontoa ja sen ääniä? Siellä voi kuulla Jumalankin puhuvan!

Yritän toisinaan pysähtyä kuuntelemaan luonnon ääniä. Siihen pitää keskittyä, jotta saa jotenkin suodatettua liikenteen ääniä pois. Vasta sitten linnut, heinäsirkat ja jopa tuuli pääsevät kuulumaan korvissa. Ja voi sitä äänten kirjoa! Vaikkei silmillä näe, niin elämää on ympärillä vaikka millä mitalla.

Luonnon äänet ovat Jumalan sinfoniamusiikkia. Olen pohtinut millainen soitto ympärillä käytännössä kuuluu. Tuuli saa aikaan urkupillien ujellusta, haavat lehdet kuin taputtavat ja rakeitten tipahdus kivelle on rummutusta. Ukkosen jyrähtäessä bassorumpu paukahtaa kumeasti. Heinäsirkat virittävät jousisoitinten äänen ja joutsenten laulu on vaskipuhaltimien kantava fanfaari. Lopuksi pikkulinnut virittävät kuorolaulun kaikissa äänissä sopraanosta bassoon asti.

Kuulen tässä konsertissa Jumalan äänen, joka lausuu ”Minä olen elämänantaja!”. Ensimmäisen adventin evankeliumiteksti Luukkaalla kertoo Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin. Opetuslapset huutavat riemuiten kuninkaan saapumista Jumalan nimeen. Fariseusten yritellessä toppuutella intoa, Jeesus sanoo heille, että jos he vaikenisivat, kivetkin huutaisivat. Jos jo luonnon äänet pystyvät laulamaan Jumalan kunniaa, niin mitä mykät kivet pystyvätkään kertomaan?

Minusta oli iloista kuunnella kesäkuun alun rippileirillä, miten Hirvirannan leirikeskuksen pääoven katoksesta kuului linnunpoikien sirkutusta. ”Minulle! Minulle! Minä eka! Minulla on nälkä!” –huudot kaikuivat selvästi, jopa ihmisen tömistellessä pesän ohitse. Kilpailu ruuasta luonnossa on kova, mutta kesällä viesti on iloinen. Jumala luoma elämä kaikuu ja uutta elämää syntyy aina! Jumala luo jatkuvasti uutta.

Kätkeytyykö kesän lauluun siten pääsiäisen riemuhuuto? Uusi elämä astuu haudasta, Jumalan elämä voittaa kuolemankin. Jumala voi luoda ikuista elämää jopa kuolleeseenkin ruumiiseen ja antaa sen syntiselle ihmiselle lahjaksi.

Kommentit:

30.06.2016 18:19 | Eila Arveli
Ajankohtainen kesäinen aihe. Kyllä luonnon äänet ovat minustakin kuin Jumalan sinfoniamusiikkia. kaikki äänialat ovat käytössä. Olen kokenut lapsuudesta lähtien marjamatkoillani metsän juhlallisena jyhkeänä kirkkona.
30.06.2016 18:20 | Eila Arveli
Ajankohtainen kesäinen aihe. Kyllä luonnon äänet ovat minustakin kuin Jumalan sinfoniamusiikkia. Kaikki äänialat ovat käytössä. Olen kokenut lapsuudesta lähtien marjamatkoillani metsän juhlallisena jyhkeänä kirkkona.

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)