08.05.2016 | Jari Kainulainen

Äitienpäivän saarna

Jeesus sanoi: te saatte puolustajan, minä lähetän hänet Isän luota. Työkaverini Klasu sen alun perin keksi, että Pyhä Henki on kuin jääkiekkopuolustaja, joka taklaa kovaa ja armotta vastustajaa, jotta oma maali säilyisi puhtaana. Pyhä Henki laittaa jauhot suuhun vastustajalle, sille vanhalle vainoojalle, joka on kiivas kiukkuinen, ja julma hirmuinen.

 

Jutin lailla Pyhä Henki hoitaa hommansa, ja hyvin hoitaakin. Jeesus on siirtynyt valmentajan tehtäviin taivaalliseen peliaitioon, ja ohjailee peliä sieltä käsin, ja on jättänyt operatiivisen toiminnan ja itse pelaamisen siis Pyhälle Hengelle ja kristilliselle kirkolle, kunnes hän sitten aikojen lopulla palaa itsekin pelikaukaloon keskushyökkääjän paikalle voittoisassa loppuottelussa.

Äidit vain, nuo toivossa väkevät Jumalan näkevät. Onnea teille, voimia jokapäiväiseen arkeen. Nyt juhlitaan, nyt on juhlimisen aihetta.

 

Joissakin perheissä äidin hermot voivat joutua taas koetukselle, kun miesväki kokoontuu ruudun ääreen. Tällä viikolla ja seuraavallakin pelataan lätkää. Suomen jääkiekkojoukkueella on kovat menestymispaineet, jopa kultaista mitalia kovasti ripustetaan pelaajien kaulaan jo etukäteen, koska nyt on valmentajan mukaan koossa ainutlaatuinen joukkue, jonka veroista ei ole ennen nähty. Jätetään nyt kumminkin ne spekuloinnit ja hehkutukset, ja jännitetään otteluita yksi kerrallaan, ennen kuin menestystä oikein kirkossa kuulutetaan. Vaikka eihän tämä tietenkään kaikkia edes kiinnosta. Mutta voihan sen telkkarin laittaa kiinnikin jos ei kiinnosta.

 

Vuonna 1995 tuli Suomen ensimmäinen maailmanmestaruus. Itse olin pelin aikana ajamassa autolla Pauliinan kanssa Joensuusta Iisalmeen, silloiseen työpaikkaani ja seurakuntaani. Harmitti, kun täytyi vain autoradiosta kuunnella, matsi oli jo ratkennut kun lopulta ehdittiin kolmannen erän lopussa television ääreen. Ehdimme kuitenkin nähdä Timo Jutilan, nopean ja taitavan Tapparan puolustajan, joka taklasi kovaa ja armotta, mutta yleensä sääntöjen mukaan vastustajaa Ruotsia. Den glider in -laulu, jonka ruotsalaiset olivat tehneet voittolaulukseen, laulettiinkin Suomen ensimmäisen maailmanmestaruuden kunniaksi, Suomi voitti 4-1 ja koko Suomi meni sekaisin.

 

Jeesus sanoi: te saatte puolustajan, minä lähetän hänet Isän luota. Työkaverini Klasu sen alun perin keksi, että Pyhä Henki on kuin jääkiekkopuolustaja, joka taklaa kovaa ja armotta vastustajaa, jotta oma maali säilyisi puhtaana. Pyhä Henki laittaa jauhot suuhun vastustajalle, sille vanhalle vainoojalle, joka on kiivas kiukkuinen, ja julma hirmuinen.

 

Jutin lailla Pyhä Henki hoitaa hommansa, ja hyvin hoitaakin. Jeesus on siirtynyt valmentajan tehtäviin taivaalliseen peliaitioon, ja ohjailee peliä sieltä käsin, ja on jättänyt operatiivisen toiminnan ja itse pelaamisen siis Pyhälle Hengelle ja kristilliselle kirkolle, kunnes hän sitten aikojen lopulla palaa itsekin pelikaukaloon keskushyökkääjän paikalle voittoisassa loppuottelussa.

 

On sellainen rippikouluhokema, jossa kerrotaan pääsiäisen, helatorstain ja helluntain sanoma pähkinänkuoressa: Jeesus meni ylös. Pyhä Henki tuli alas. Opetuslapset lähtivät ulos.

 

Helatorstaina Jeesus meni ylös taivaaseen. Pyhä Henki tuli puolustajaksemme, paikkaamaan Jeesuksen jättämää aukkoa. Pyhä Henki sai aikaan todellisia ihmeitä niiden ihmisten joukossa, jotka pelosta vapisten olivat sulkeutuneet lukittujen ovien taakse, jotka jopa Ylösnousseen itsensä ilmestysten jälkeenkin olivat kykenemättömiä tajuamaan ja sisäistämään sitä, mistä Jeesuksen ylösnousemuksessa pohjimmiltaan oli kysymys.

 

Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen pelosta vapisevat opetuslapset muuttuivat täysin. Nyt he olivat täynnä riemua! Herra on totisesti ylösnoussut! Sehän on sen sortin uutinen ja jymypaukku, että siitä pitää kertoa kaikille! Niinpä he lähtivät kujille ja kylille, kaikkeen maailmaan, toteuttamaan saamaansa lähetystehtävää: kertokaa evankeliumi kaikille luoduille.

 

Pian he törmäsivät uusiin ongelmiin. Rooman valtakunnassa kristittyjä ei katsottu hyvällä, koska kristityt kielsivät, että keisari on Jumala, eivätkä suostuneet mihinkään kompromisseihin keisarinpalvonnan suhteen.

 

Senpä takia tämän päivän evankeliumissa puhutaan vainojen ajasta. Vainojen tullessa muistakaa, että näinhän minä sanoin. Mutta muistakaa myös, että kanssanne on Puolustaja, joka taklaa kovaa! Muistakaa, että te ette ole yksin!

 

Tänäkin päivänä monia kristittyjä vainotaan. Miksi kristittyjä vainotaan? Siihen on vaikea vastata lyhyesti, mutta jos nyt kuitenkin yritän.

 

Monessa tapauksessa arabimaissa kristityt samaistetaan amerikkalaisiin. Jos ei pidä amerikkalaisten sotaisesta toiminnasta, jos itse joutuu alistettuun asemaan amerikkalaisten toimeenpanemassa vallanjaossa ja taloudellisissa operaatioissa, siitä seuraa helposti viha amerikkalaisia miehittäjiä kohtaan, ja viha siirtyy koskemaan myös paikallisia kristittyjä.

 

Lähi-idässä kristityt ovat niin tiukoilla, että on pelättävissä, että suurin osa arabikristityistä joutuu lähtemään kristinuskon syntysijoilta pysyäkseen hengissä. Tässä kohtaa minulla tulee mieleen Emmauksen tien kulkijat ja Mikko Heikan aiheesta tekemä laulu: kuin lapset, kuin linnut pelkääväiset, he olivat kaupungista paenneet. Monet kyyneleet vuodattaneet, matkalla Emmaukseen.

 

Mutta Emmauksen tien kulkijoiden tuska ja ahdistus muuttuikin iloksi ja riemuksi! Ylösnoussut Kristus, jota he eivät aluksi tunteneet, liittyi heidän seuraansa, ja kulki heidän kanssaan, ja mursi leipää. Tämän päivän kristityillä on sama toivo. Vaikka meitä vainotaan ja tapetaan uskomme tähden, on meillä toivo, jota ei voi väkivallan uhkakaan ottaa pois: ylösnoussut Kristus kulkee vierellämme, hän antaa meille puolustajan, Pyhän Hengen.

 

Emmauksen tien kulkijat olivat pakolaisia, he pakenivat henkensä edestä. Aivan samalla tavalla me kohtaamme pakolaisuuden myötä myös muiden uskontojen edustajia omassa maassamme. Tuskin he ovat koskaan kuulleetkaan Emmauksen tien kulkijoista. Mutta kristittyinä me saamme ilon kertoa tästä toivomme perustuksesta, Kristuksen ylösnousemuksesta, todellisesta ilon ja toivon lähteestä, joka Pyhä Henki avaa sille, jolle hän sen tahtoo avata. Emmauksen tien kulkijoiden tuska muuttuikin iloksi ja riemuksi! Voisimmeko mekin tarjota samaa tässä omassa turvallisessa maassamme, tutustuttaa tulijat suomalaisiin tapoihin ja kristillisiin perinteisiin, kutsua heitä kuulemaan lisää Jeesuksesta.

 

Kaikkia avun tarvitsijoita on autettava, mutta silti ymmärrän vaatimusta, että tähän maahan pitäisi ottaa enemmän kristittyjä pakolaisia ja kokonaisia perheitä. Se helpottaisi maahanmuuttajien sopeutumista, ja todennäköisesti vähentäisi konflikteja. Ja itse asiassa juuri kristitythän ovat tänä päivänä se eniten vainottu ihmisryhmä, kristittyjen joukosta löytyvät ne ihmiset, jotka ovat suurimmassa hengenvaarassa.

 

Emmauksen tien kulkijoita kantoi toivo paremmasta, ja tuosta toivosta tulikin totta hyvin yllättävällä tavalla. Den glider in, maali häämöttää, vaikka ei aina siltä näytä. Meitä kantavat tässä elämässä kuitenkin aika arkiset asiat, pitäisi osata olla kiitollinen siitä, että meillä on rauha ja omantunnonvapaus. Meillä kunnioitetaan ihmisoikeuksia, ja meillä toimii demokratia – no vajavaisesti, mutta toimii kuitenkin.

 

Suomalaisuus on ollut aina yhdistelmä muualta lainattuja parhaita ideoita, ruokakulttuurimme ja muu kulttuurimme on täynnä ulkomailta saatuja vaikutteita, mutta silti suomalainen pizza on aina suomalainen pizza. Nokian tarinaa ei olisi Suomessa nähty ilman globaaleja markkinoita ja yhteistyötä. Olisiko niin, että aitoa alkuperäistä suomalaisuutta ei ole juuri muuta kuin suomen kieli, sauna, Kalevala, kalakukko, karjalanpiirakka ja sisu, kaikki muu on lainattua. Yhtenäiskulttuuriin ei ole enää paluuta, moniarvoinen Suomi on tosiasia, ja kulttuurimme mahtuu edelleenkin uusia ideoita. Tervetuloa, Emmauksen tien kulkijat! Tervetuloa uusien ajatustenne kanssa, yhdessä päätämme, mitkä niistä ovat suomalaisia ajatuksia.

 

Äitienpäiväkin on näitä uusia ulkomailta rantautuneita perinteitä, mutta eikös se olekin erinomaisen hyvin Suomeen sopiva perinne? Tämähän on ihan saunan veroinen juttu! Kiitos Jumala äidistä, kiitos Jumala äitienpäivästä! Äidit, olette kukkanne ansainneet, Jumala rukouksemme kuulkoon!

Kommentit:

29.06.2016 13:04 | Eila Arveli
Olipa hyvää lukemista, Jarilla on aina käytäntöön sovellettua älyllistä pohdintaa, kiitos siitä

Lisää kommentti


Lähettäjä:  
  Sähköpostiosoite:  
Kuvavarmennus:  

(Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet kenttään.)